Jokaisessa koulussa on enemmän tai vähemmän opinto-ohjausta ja urasuunnittelua. Asian eteen tehdään kuitenkin liian vähän ja huonoin tuloksin. Ohjaajien tulisi rohkeammin ja voimakkaammin kannustaa nuoria uskomaan omiin haluihinsa ja unelmiinsa.
Käytämme hyvin paljon aikaa koulun penkillä. Varhaiskasvatus alkaa jo päiväkodissa, oppivelvollisuus kestää yhdeksän vuotta, toinen aste kolme vuotta ja korkeakoulu viitisen vuotta. Yhteensä koulu-ura voi kestää hyvinkin parikymmentä vuotta. Tänä aikana nuoren ihmisen tulisi kasvaa kohti haluamaansa työuraa ja hankkia ammattitaitoa. Koulutuksen jälkeen opiskelijan tulisi olla valmis työmarkkinoilla ja kyetä kantamaan vastuuta yhteiskuntamme rahoittamisesta.
Koulujärjestelmässä on monia vaihtoehtoja: Valitako lukio vai ammattikoulu? Mennäkkö luonnontieteelliseen vai kansainväliseen lukioon? Yliopisto vai ammattikorkea? Tekniikka, taloustiede vaiko esiintymistaito? On hienoa, että valinnanvaraa riittää ja opiskelija saa tehdä valintansa itse. Liian moni kuitenkin valitsee tai ajautuu väärälle uralle. Tämä näkyy siinä, että huomattava osa opiskelijoista vaihtavat koulua tai alaa tai kokonaan keskeyttävät koulutuksen. Syynä on usein vääränlainen valinta, joka on saatettu tehdä perheen, kavereiden tai opettajien paineen alla.
Omien koulutus- ja uravalintojen täytyy lähteä jokaisesta itsestään. Me olemme kaikki erilaisia ja unelmoimme eri asioista. Kaikista meistä ei tule maisteria, lakimiestä tai lääkäriä. Ei kaikkien pidä tehdä samoja valintoja! Me olemme yksilöitä, joten meistä jokaisen on löydettävä itselleen oikeat ohjeet, tavoitteet ja toimintatavat. Kukaan muu kuin me itse ei tiedä mitä haluamme.
Opinto-ohjauksen tulee koko koulu-uran ajan ohjata opiskelijoita etsimään unelmaansa. On meidän kaikkien etu, että meistä jokainen löytäisi mielekkään työuran ja elämän. Olemme kaikista tuotteiliaimpia silloin kun seuraamme unelmaamme. Oman unelman löytäminen ja seuraaminen on elämän suurin voimavara. Unelmamme eteen olemme valmiita tekemään mitä tahansa. On monta syytä, miksi meidän kaikkien tulisi löytää unelmamme: Jotta olisimme iloisempia. Jotta olisimme toimeliaampia. Jotta voisimme paremmin. Jotta hymy palaisi huulillemme. Jotta saisimme merkityksen takaisin elämäämme.
Miten tämän voisi sitten toteuttaa? Opinto-ohjauksen tulee alakoulusta asti kysellä oppilaiden unelmia ja ohjata heitä siihen suuntaan. Unelmien löytäminen on haastavaa ja unelmat voivat muuttua. Meillä on kuitenkin yksinkertaisia työkaluja unelmien löytämiseen ja pääasia on että jokainen oppisi olemaan rehellinen itselleen.
Meidän tulee löytää oma unelmamme, koska silloin:
- olemme tuotteliaampia, energisempiä ja tyytyväisempiä
- teemme sitä mitä todella haluamme ja tiedäme miksi sitä teemme
- emme käy turhaa taistelua omaa luontoamme vastaan
Unelmien etsimiseen tulee kannustaa kouluissa, kotona ja työpaikoissa. Unelmien etsimisessä voi hyödyntää mm.:
- valmiita työkaluja
- sparraavaa keskustelua kaverin kanssa
- kirjallisuutta
- itsereflektiota
Muista myös varoa unelmien sudenkuoppia.
Autetaan toisiamme löytämään unelmansa niin meille kaikille löytyy mielekästä tekemistä ja merkitystä elämälle.
Nuoria pystymme auttamaan valtavasti koulujärjestelmän kautta – kunhan vain pistämme voimavaroja oikeaan kohteeseen.
Unelmasta totta 
Loyty blogi sattumalta ja hieno blogi onkin. Onnea omalle polullesi ja rohkeutta!
Ja joskus ihmisen elamassa kay niin, etta unelmat vaihtuu. Sanoisin niin, etta ihminen loytaa unelmansa seuraamalla sydantaan. Intuitio. Jossain vaiheessa unelma, jonka eteen on tehty tyota saattaa vaihtua taysin toiseksi unelmaksi. Silloin on rohkeata vaihtaa suuntaa. On velvollisuus vaihtaa suuntaa kohti oikeita halujaan, vaikka olisi vanhalla tiellaan jo miten pitkalla.
Se taas ei valttamatta ole aina edullisinta yhteiskunnan suhteen, mutta ihmisen henkinen kasvu vaatii sita, etta ihminen rohkeasti suuntaa aina kohti halujaan ja kasvaa kohti aidompaa itseaan. Oikeasti ihminen ei voi menestya missaan asiassa, jota ei rakasta tehda. Ja kun taas halu ja intohimo on olemassa, niin matkanteko on helppoa ja itse matka on tarkeampi kuin paamaara. Tama hetki.
Itse menin yliopistoon opiskelemaan kauppatieteita ja nyt olen siina vaiheessa, etta joudun luopumaan tuosta tiesta unelmani eteen. Joten minusta ei ikina tule maisteria vaan jotain aivan muuta.
Terve Akseli ja kiitos kommentista.
Olet aivan oikeassa unelman vaihtumisesta. Oma tarinasi on rohkea esimerkki siitä. Monet eivät uskalla tavoitella vaihtunutta unelmaansa, koska luulevat olevansa ”liian pitkällä” kohti jotain muuta päämäärää. Valitettavasti oman intohimon ja intuition tukahduttaminen voi johtaa masennukseen, motivaation puutteeseen ja turhautumiseen. Osa yhteiskunnassamme riehuvasta pahoinvoinnista johtuu siitä, etteivät ihmiset uskalla toteuttaa omia unelmiaan.
”Oikeasti ihminen ei voi menestya missaan asiassa, jota ei rakasta tehda. Ja kun taas halu ja intohimo on olemassa, niin matkanteko on helppoa ja itse matka on tarkeampi kuin paamaara.” Tämä on todella hienosti sanottu! Erään sanonnan mukaan vasta 10 000 tuntia harjoitusta tekee mestarin. Miten tuollaisen työmäärän voi tehdä ellei asiaan ole intohimoa? Ja jos tuon tekee, niin perillä huomaa, että tunnit nollasta kymmeneentuhanteen (matka) olivat paljon tärkeämpiä kuin se 10 001:s tunti.
Toivotan vilpittömästi onnea tielläsi kohti unelmaa! Hienoa, että olet uskaltanut muuttaa suuntaa! Niin minäkin olen tehnyt, enkä kadu sitä hetkeäkään.
Terveisin,
Mikko Kutinlahti