Irti kapitalistin unesta

Kapitalistin ihanteista – maineesta ja mammonasta – on nykyään tullut ihmeellinen mantra. Uutislähetysten tärkeimmät puheenaiheet ovat talouden tilanne, yritysten vientimahdollisuudet ja osinkokeisareiden tämän vuoden tulot. Meitä kannustetaan tekemään enemmän ja tuottavammin töitä, kuluttamaan enemmän ja pyrkimään korkealle elämässämme. Auton pitäisi olla isompi kuin naapurilla ja pankkitilillä enemmän rahaa. Enemmän, nopeammin, halvemmin!

Olemme todella niin typeriä, että yritämme saada onnea tavaran avulla. Ja tähän meidät on opetettu.

Jokaisen nuoren unelmat keskittyvät siihen, miten juuri heistä tulisi kuuluisia ja rikkaita – pop-laulajia, elokuvatähtiä ja oman elämänsä björnwahlrooseja. Jos et elämässäsi saa rikkautta, rakkautta tai kauneutta, olet epäonnistunut ja elämäsi on ”onnetonta”.

Todellisuudessa me länsimaiset ihmiset olemme kaikki niin varakkaita, että meillä on kaikki onnellisuuden ja hyvinvoinnin perusedellytykset kunnossa. Ei onneen tarvita isoa taloa ja farmari-Volvoa. Ei siihen tarvita myöskään kaunista puolisoa ja kolmea lasta. Onni syntyy siitä, että osaa tunnistaa omat – ei median tai muiden asettamat – tavoitteet ja ihanteet ja elää niiden mukaan. Onni syntyy myös muiden ihmisten kanssa toimimisesta; puhumisesta, koskettamisesta ja tekemisestä.

Vaan mistä tämä kapitalistin päiväuni saa voimaa? Mistä se syntyy?

Koulutus on yksi tekijä, joka ohjaa meitä ihannoimaan vääriä asioita. Opimme, kuinka yritysten ainut tehtävä on tuottaa voittoa omistajille. Opimme, kuinka bkt:n kasvu on hyvä asia. Opimme, kuinka kilpailu ja tehokkuus ovat hyväksi.

”Pyh!”, sanon minä näille väittämille, koska katson totuutta ja teen omat johtopäätökseni. Liian vähän kouluissa opastetaan miettimään asioita itse. Liian paljon koulussa opetetaan siitä, miten joku muu on asian nähnyt.

Miksi yritysten pitäisi ainoastaan tavoitella voittoa? Miksi yritysjohtajien tehtävä olisi vain maksimoida yrityksen arvo muista asioista, kuten luonnon hyvinvoinnista, piittaamatta? Ajattelemme, että kaikilla muilla ammattikunnilla, paitsi liikemiehillä, on eettinen tehtävä: lääkärien tehtävä on auttaa potilaita – ovat he sitten rikkaita tai köyhiä; asianajajien on edistettävä oikeutta – mitä tahansa heidän päämiehensä haluaisivatkaan; journalistien pitää etsiä totuutta ja toimia vahtikoirana; insinöörin tehtävä on suunnitella kestäviä ja kauniita siltoja…

Mutta liikemiehen tehtävä on tehdä rahaa mistään muusta välittämättä. Ihanko oikeasti?

Niin kauan kuin kouluissa ja mediassa ihannoidaan tavaraa, rahaa ja statusta, emme keskity olennaisiin asioihin – hyvinvointiin, iloon ja toisiin ihmisiin. Ja niin kauan me tuhoamme hyvinvointiamme ja elämän edellytyksiä maan päällä.

On aika herätä tästä kapitalistin unesta ja myöntää totuudet: raha ja tavara ei tuo onnea eikä statuksella ole mitään merkitystä elämänlaadun kannalta. Miksi siis turhaan ihannoida tavaraa ja statusta?

Aineistoa:

Michael Porter Unveils new health and happiness index

Taloustieteilijä Michael Porter esittelee tavan mitata kansakuntien ja yritysten menestymistä ilman taloudellisia mittareita Guardian-lehdessä.

A Guide to Practical Contentment

Leo Babauta kirjoittaa blogissaan tyytymisen luomasta hyvinvoinnista.

Yrjö Kallinen – Elämmekö unessa?

Opetusneuvos Yrjö Kallisen haastattelu vuodelta 1971. Aiheena mm. onnellisuus, hyvinvointi, ahneus ja luonnon arvostaminen. Klassikko.

HBR Ideacast – Economics for Humans

Haastattelussa Umair Haque Betterness: Economics for Humans –kirjan kirjoittaja. Aiheena hyvinvoinnin määrittely, tavoittelu ja mittaaminen yrityksissä.

Mainokset
Avainsanat: , , , ,