Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2011

Kyösti Pöysti unelmien kimpussa

Olen usein ihmetellyt kuinka YLE:n suositun animaatiosarjan Pasilan käsikirjoittajat tekevät niin osuvia havaintoja yhteiskunnasta ja ihmisistä. Propsit Atte Järviselle!

24.1.2011 esitetyssä jaksossa Pöysti on hyvä esimerkki unelmoinnin vaikeudesta ja unelmien tärkeydestä. Jakson voi katsoa YLE Areenasta osoitteessa: http://areena.yle.fi/video/1638651

Varoituksen sana: postaus saattaa spoilata hyvän Pasila-jakson.

Katso jakso ja lue vasta sitten.


Jaksossa Pöysti potee ikäkriisiä. 33 vuotta ja mitään ei ole saanut aikaiseksi. Kaikki lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden haaveet ovat jääneet toteuttamatta. Ei tullut kitaristia, naistennaurattajaa, kirjailijaa tai huippu-urheilijaa. Kaikkien unelmien jälkeen elämästä on Pöystin omasta mielestä tullut tavallinen, arkinen ja tylsä. Elämä tuntuu hukkaan heitetyltä.

Pöysti: ”Jos mä en tyyliin nyt tartu mun haaveisiin, niin enhän mä koskaan toteuta niitä”

Neponen: ”No, mitkä sun haaveet on?”

Pöysti: ”No mitä ne nyt on. No onhan niitä. No okei mulla ei oo sellasta selkeetä ykköshaavetta. ”

”…kirjottaa kirja, kiertää maailma selkärepun kanssa, oppia soittamaan…”

”Se onniin noloo enää tän ikäsenä kirjottaa esikoiskirja”

Pöysti oli nuorempana päättänyt tehdä jotain merkittävää mutta vieläkään ei ole sitä mielestään saavuttanut. Pöysti haluaa tehdä jotain merkittävää mutta ei ole koskaan tiennyt mitä se ”jotain” on. Pöystiltä puuttuu unelma. Pöystin pitäisi unelmoida rohkeasti! Unelmien löytäminen ei ole helppoa mutta riittävä unelmointi ja itsen tunteminen ohjaavat oikeaan suuntaan.

Unelmiin pitää myös uskaltaa tarttua: jos haluat kirjoittaa kirjan, niin kirjoita! Raivaa muut asiat unelmasi tieltä. Näitä esteitä voivat olla myös muiden odotukset. Pöysti antaa näiden odotusten ohjailla itseään, kun ei uskalla kirjoittaa esikoisteosta vanhana. Hän luulee, ”ettei niin voi tehdä”. Höpöhöpö! Tiedä mitä haluat ja aloita jo tänään.

Vilske: ”Muistat vaan tehdä kovasti töitä ja uskoa itsees”

”Jos sulla olisi [intohimoa kirjoittaa kirja], sä olisit kirjottanut sen jo. Jos mä sanoisin, että mulla on hirveä intohimo syödä mansikoita, mutta en ole koskaan jaksanu mennä torille niitä ostamaan. Nii olisko se uskottavaa?”

”Sulla on intohimo siihen, että sulla olis intohimo johonkin”,”Mutta jos sä oikeesti haluaisit niin mikä sua estää?”,”Sua ei estä mikään muu kuin se, ettet sä oikeesti halua kiertää maailmaa etkä kirjoittaa kirjaa”

Kirjan kirjoittaminen tai maailman kiertäminen ovat yleisesti haluttuja asioita. Mutta se, että joku muu haluaa kirjailijaksi tai repputravelleriksi ei tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi se tehdä! Ei maailman kiertäminen ole jokaisen unelma.

Olemme tavallaan kateellisia: minun on saatava se, mitä joku muu haluaa, vaikka en itse sitä todella haluaisikaan. Mitä useampi haluaa maailmanympärysmatkalle, sitä enemmän minun on päästävä sinne, vaikka todellisuudessa haluaisin vain asustaa Suomessa. Unelmoinnissa on olennaista erottaa omat, todelliset, unelmat muiden ihmisten mielipiteistä ja unelmista. Tunne itsesi, tunnista unelmasi ja pidä pääsi.

Pöystille avautuu mahdollisuus julkaista kirja, mistä hän on ”aina haaveillut”. Hän ei kuitenkaan jaksa tarttua mahdollisuuteen, koska se vaatisi hieman työtä. Missä sitoutuneisuus, missä intohimo? Kirjan kirjoittaminen ei ole Pöystin todellinen unelma. Unelmat ovat niitä asioita, jotka energisoivat, vaikka vaatisivat vuosikymmenten työn ennen toteutumistaan. Unelmat eivät toteudu ilman työtä.

Repomies: ”Jos siirtää asioita huomiseen, on yht’äkkiä hukannut elämänsä”

 

Mitä tästä opimme?:

  • tunnista omat unelmasi – mikään ei saa rajoittaa unelmointiasi
  • aloita unelmien toteuttaminen jo tänään – asiat etenevät pikkuhiljaa pienillä päätöksillä ja teoilla
  • unelmien toteutuminen vaatii työtä – välillä edetään huikeaa kyytiä, välillä lentää kuraa niskaan
  • pidä unelmasi kirkkaana mielessä ja jatka eteenpäin. Työ palkitaan tulevaisuudessa.
Avainsanat: , , , ,