Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2012

Bisneksen suurempi merkitys

Tässä UnelmastaTotta-blogin ensimmäinen vierailukirjoitus. Aiheena ”shared value” ja yritysvastuu. Vierailukirjoituksia pääsee tekemään pyytämällä sitä kommentissa tai lähettämällä ehdotuksen osoitteeseen m.kutinlahti(a)gmail.com. Annetaanpa sitten puheenvuoro ensimmäiselle vierailevalle tähdelle:


Globaali kapitalismi on kriisissä. Siitä ei pääse mihinkään. Entistä useammat ihmiset kavahtavat maailmanlaajuisia yrityksiä, ja asenteet vapaata markkinataloutta vastaan ovat koventuneet. Joka puolella huudetaan apuun hallituksia, jotka suunnittelevat uusia veroja, kiristyksiä ja rajoituksia. Näinä aikoina ei ole helppoa olla kauppatieteilijä, kun vielä yritysten yhteiskuntavastuutoimenpiteitäkin pidetään lähinnä viherpesuvitsinä.

Tästäkin johtuen entistä useampi opiskelijakollegani painii samojen asioiden kanssa kuin minä. Haluanko oikeasti omistaa elämäni tilipussin ja osakkeenomistajien lompakon paisuttamiselle? Onko se mitä opiskelen moraalisesti oikein? Onko yrityksillä vastuuta ympäröivästä yhteiskunnasta vai onko yritysten tehtävä vain tuottaa maksimaalista voittoa?

Mielenkiintoinen näkökulma tulee tällä kertaa yllättävältä taholta. Kaikkien kauppatieteilijöiden suursuosikki Michael E. Porter kollegansa Mark R. Kramerin avustuksella on esittänyt ajatuksensa ”uudelleenkeksitystä kapitalismista”1. Vaikka vapaan markkinatalouden kannattaja The Economist listikin ajatuksen tuoreeltaan2, on siinä näkökulmaa kerrakseen. Entä jos yritykset määrittelisivätkin liiketoimintansa uudestaan ja keskittyisivät yhteisarvon tuottamiseen (ilman höpöhöpö-degrowthagendaa)?

Yhteisarvo (Creating Shared Value, CSV) ei tarkoita olemassa olevan liiketoiminnassa tuotetun arvon uudelleenjakamista eikä perinteistä vastakkainasettelua yrityksen osakkeenomistajien edun ja yrityksen yhteiskuntavastuun välillä. Sen tarkoituksena on herättää yritykset näkemään uudet liiketoimintamahdollisuudet yhdessä ympäröivän yhteisön kanssa. Siis 1+1=3. Sillä erotuksella, että tällä kertaa kyseessä ei ole piinallinen synergiahype, vaan asiaan löytyy vakuuttavia näkökulmia ja perusteluita.

Ajatellaanpa vaikka kehitysmaassa toimivaa elektroniikkavalmistajaa, joka haluaa tuoda kännykät entistä useamman ulottuville, mutta ilman kunnollista sähköverkkoa laitteista ei ole hirveästi hyötyä. Yksityinen ja julkinen sektori voisivat tuottaa yhteisarvoa panostamalla yhdessä infrastruktuuriin, joka lisää kaikkien hyvinvointia. Samalla se mahdollistaa yritykselle uusien hyödykkeiden kuten vaikkapa jääkaappien jakelun. Entä jos yritys toisi kännykköihinsä vielä helpon pankkipalvelun ja tarjoaisi niiden kautta paikallisten kaipaamia mikrolainoja? Lisäksi panostamalla tarpeeksi paikallisten työntekijöiden terveyteen ja kouluttamiseen yritys saisi tyytyväisiä ja tehokkaita työntekijöitä ja loisi hyvinvointia koko yhteisölle.

Taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita koko yhteisössä tulee Porterin mukaan käsitellä perinteisen arvontuotannon näkökulmasta: hyödyt suhteutettuna kustannuksiin. Tämä onnistuu vain aidon public-private yhteistyön avulla. Tässä yhteistyössä yritykset ovat avainasemassa.

Niiden tulee laajentaa käsitystä arvontuotannosta esimerkiksi arvioimalla uudelleen mitä asiakkaat todella tarvitsevat. Samalla yritysten tulee arvioida koko arvoketjun tuottavuus uudestaan yhteisarvon kannalta ja panostaa paikallisten klusterien rakentumiseen. Jos ette vielä tiedä miten Nestlé näkee asian, kannattaa tutustua. Pohjimmiltaan kysymys on siis siitä, että panostamalla yhteisarvoon tänään koko yhteisö nauttii suurempaa hyvinvointia huomenna.

Vaikka CSV onkin pääasiallisesti työkalu yritysten ja sitä kautta koko yhteisön pitkän tähtäimen mahdollisuuksien kasvattamiseen, se esittää yritysten ja yhteiskunnan riippuvuuden sen ansaitsemassa valossa. Yritysten yhteiskuntavastuun ei pidä olla hukkaan heitettyä omistajien rahaa, vaan todellinen kilpailuetu, koska taloudellisten tarpeiden lisäksi ihmisten hyvinvointia määrittävät myös sosiaaliset tarpeet. Yritysten CSV-painotteiset strategiat voisivat todellakin toimia uuden globaalin hyvinvoinnin kasvun katalyyttinä.

Kuulostaako tutulta? Tässä blogissa käsitellyt yhteiskunnalliset yritykset ovat nimittäin yksi mielenkiintoinen malli yhteisarvon tuomiseksi käytäntöön, koska ne toimivat yhteiskunnan taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Tällaisia hybridiorganisaatioita syntyykin kasvavassa määrin ympäri maailman. Esimerkiksi aloilla, jotka ovat valmiiksi yksityisten ja julkisten toimintojen rajamailla, YKY:illä on mahdollisuus tuottaa ylivertaista arvoa koko yhteiskunnalle.

Onhan niin, että kapitalismin kriisin ohella myös julkinen sektori painii yksityistämis- ja tehokkuusongelmissa. Mustavalkoinen valinta markkinatoimijan ja verovaroilla hallitun organisaation välillä tuottaa helposti enemmän ongelmia kuin ratkaisuja. Ihmisten taloudellisten ja sosiaalisten tarpeiden yhteisriippuvuus pitää ottaa paremmin huomioon ja ihmisille tärkeitä hyvinvointipalveluita pitää tuottaa tehokkaasti asiakkaiden hyvinvoinnin ja tarpeiden ehdoilla. Miksi emme siis Suomessakin etsisi ihan oikeasti uusia ja innovatiivisia ratkaisuja jostain siltä väliltä?

Jaakko Pihlaja
jaakko.pihlaja(a)gmail.com

Kirjoittaja on arvontuotannon suurempaan yhteiskunnalliseen merkitykseen hurahtanut kauppatieteiden maisteriopiskelija Tampereen yliopistosta.

—–

1 Porter, M. E & Kramer, M. R. 2011. The big idea: Creating Shared Value. Harvard Business Review, January-February 2011, 62–77.

2 The Economist 2012. Oh Mr. Porter. The Economist 12.3.2011, 398 (8724), 78

Avainsanat: ,