Avainsana-arkisto: Jamie Oliver

Seitsemän erilaista yhteiskunnallista yrittäjää

Määritelmästä riippuen yhteiskunnalliset yrittäjät voivat olla hyvin kirjava sakki erilaisia toimijoita. Erityisesti Yhdysvalloissa yhteiskunnalliset yrittäjät voivat toimia yrittäjyyden, järjestökentän, suuryritysten, hyväntekeväisyysjärjestöjen tai julkisen sekotrin alueella.

Tässä on seitsemän erilaista yhteiskunnallisen yrittäjän tyyppiä. Roolit on sovellettu Martin Clarkin kirjan ”The social entrepreneur revolution: doing good by making money, making money by doing good” perusteella suomalaiseen yhteiskuntaan. Suosittelun arvoinen kirja kaikin puolin.

Kaikki nämä yhteiskunnallisen yrittäjän muodot eivät täytä tässä blogissa käytettävän määritelmän kriteereitä. Tulee muistaa, että kansainvälisessti social enterprise -termi on laaja-alaisempi kuin allekirjoittaneen tulkinta. Sekä laajalla että suppealla määritelmällä on tietysti hyvät ja huonot puolensa. Mutta nyt eri muotojen pariin:

  1. Yhteiskunnallinen yrittäjä isolla ’Y’:llä

    Nimensä mukaisesti yhteiskunnallinen yritys on yritys ja yrittäjä on yrittäjä. Yrittäjyys tarkoittaa, että organisaatio hankkii oman rahoituksensa myymällä palveluitaan. Yrittäjyys tarkoittaa, että yrityksen perustaja ja omistaja kantaa taloudellisen vastuun toiminnastaan.

    Nämä yrittäjät toimivat itsenäisinä yksityisyrittäjinä kilpailluilla markkinoilla. Näiltä osinhan YKY on samanlainen yritys kuin mikä tahansa muukin. Ero löytyy siitä että yhteiskunnallinen yritys tuottaa samanaikaisesti sekä taloudellista että yhteiskunnallista hyvää.

    Yhteiskunnallisen hyvän kannalta yrittäjyys on olennainen asia, koska silloin organisaatio on hyvin itsenäinen ja riippumaton rahoittajista. Lahjoitusten ja tukijoiden varassa toimiva organisaatio ei pysty tuottamaan ”hyvää” silloin, kun rahahanat menevät kiinni.

    Tällaisten yritysten alkuvaihe voi hyvin sisältää markkinahintoja halvempia resursseja (vapaaehtoistyötä, alhaista tilavuokraa, avustuksia…), mutta ajanmittaa yrityksistä kasvaa itsenäisiä, ”normaaleja” yrityksiä.

  1. Institutionaaliset yhteiskunnalliset yritykset ja yrittäjät

    Osa yhteiskunnallisista yrityksistä syntyy paikkaamaan julkisten palveluiden aukkoja. Monet säätiöt ja järjestöt toimivat Suomessa tällä tavoin. Puhumme institutionaalisista yhteiskunnallisista yrityksistä. Nämä toimijat voivat tuottaa esimerkiksi koulu-, kirjasto-, asumis- tai terveyspalveluita. Kenties myös urheilun ja taiteentukeminen voitaisiin katsoa kuuluvan tähän kategoriaan.

    Esimerkiksi YTHS tarjoaa edullisia terveyspalveluita yliopisto-opiskelijoille. YTHS on perustettu, koska julkisen sektorin palvelutarjonta ei vastannut riittävästi opiskelijoiden tarpeisiin.

    Myös näiden yhteiskunnallisten yritysten tulee olla taloudellisesti riippumattomia, jotta ne voisivat kutsua itseään yrityksiksi. Muistetaan kuitenkin että myös valtio tai muu julkinen toimija voi olla kilpailluilla markkinoilla toimiva asiakas. Eli erotetaan tuet ostopalveluista: julkinen tuki on (lähes) vastikkeetonta rahaa mutta kilpailutetut julkiset ostot ovat normaalia myyntituloa.

    Tuen ja ostopalvelun erottelu johtaa tietysti tulkintakysymyksiin. Esimerkiksi YTHS:n palvelut voitaisiin periaatteessa kilpailuttaa mutta käyttäjätaho (ylioppilaskunnat) tuskin sitä haluaa tehdä. Onko YTHS siis taloudellisesti riippumaton kun sen tuloista 2/3 tulee julkisina avustuksina?

    Muita suomalaisia toimijoita voisivat kenties olla esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitto, Suomen Urheiluliitto ja monet, monet säätiöt. Entäpä esimerkiksi ammattiliitot?

  1. Julkisten toimijoiden yhteiskunnallinen yrittäjyys

    Yhteiskunnallista yrittäjyyttä voi esiintyä ja syntyä julkisten toimijoiden taholta. Julkisella sektorilla käytetään entistä enemmän bisnesmaailman toimintamalleja palveluiden tuottamiseen julkisella rahalla. Julkiset toimijat ovat myös alkaneet kokeilemaan uusia palveluita yrittäjämäisesti: kokeillaan pienellä alkupääomalla, kehitetään palveluita tarvelähtöisesti, uudistetaan toimintamalleja ja pyritään saamaan kassavirtaa. Uuden toimintamallin kehittyessä julkisen sektorin kannalta kannattavaksi (huom. julkinen sektori voi huomioida kannattavuudessa muitakin kuin suoria taloudellisia aspekteja. Esimerkiksi huomioidaan hyvinvoinnin kasvu tai koulutus nähdään investointina), sitä pyritään skaalaamaan vakiinnuttamalla ja kasvattamalla toimintaa.

    Clark esittelee kansainvälisenä esimerkkinä Jamie Oliverin kouluruokakampanjan. Jamie on parantanut kouluruoan laatua USA:ssa ja Isossa-Britanniassa. Ruoan parempi laatu on ”maksanut itsensä takaisin” oppilaiden keskittymiskyvyn ja terveyden parantumisena.

    Nämä yhteiskunnalliset yritykset alkavat usein aktiivisen julkisen toimijan tai yksityishenkilön toimesta tai vaihtoehtoisesti julkisen toimijan ja yhteiskunnallisen yrityksen yhteistyönä.

  1. Yritysten sisäinen yhteiskunnallinen yrittäjyys

    Tämä yhteiskunnallisen yrittäjän rooli on (suur)yritysten sisällä tapahtuvaa yhteiskunnallista yrittäjyyttä. Yksilöt voivat ohjata yritysten suuntaa ja fokusta voiton maksimoimisesta kohti yhteiskunnallisen arvon luomista. Yritysten resurssit mahdollistavat yhteiskunnallisen toiminnan käynnistämisen. Tämä on yrityksille myös houkuttelvaa: yhteiskunnallinen toiminta voi olla kannattavaa, sillä voi olla positiivinen vaikutus yrityksen maineeseen ja se voi parantaa henkilöstön työhyvinvointia. Lopputuloksena voi olla yrityksen fokuksen siirtyminen, uuden tytäryhtiön perustaminen tai yhteistyö yhteiskunnallisen yrityksen kanssa.

  2. Ympäristöasioiden yhteiskunnalliset yrittäjät

    YK on nimennyt ilmastonmuutoksen ihmiskunnan suurimmaksi haasteeksi. Ilmastonmuutos johtuu pitkälti markkinoiden epäonnistumisesta hinnoitella puhtaan ympäristön arvo. Näistä syistä yhteiskunnallisella yrittäjyydellä on erittäin suuri potentiaali toimia ympäristöasioiden ja kestävän kehityksen parissa.

    Tämän kategorian yritysten tarkoitus on tuottaa vihreitä ratkaisuja oman sekä muiden yritysten tarpeisiin. Näitä toimijoita löytyy monelta sektorilta tai toimialalta, kuten esimerkiksi kierrätyksestä ja energiantuotannosta.

  1. Uuden ajan filantroopikot ja mesenaatit

    Tämä kategoria koostuu uudenlaisesta hyväntekeväisyydestä. Nämä henkilöt haluavat nähdä lahjoittamiensa rahojen tekevän näkyvää vaikutusta valittuun ongelmaan. Samalla nämä henkilöt osallistuvat rahojen käyttöön eli antavat oman ammattitaitonsa yhteiskunnallisten yritysten käyttöön. Taustalla on kenties tyytymättömyys hyväntekeväisyysjärjestöjen toimintaan ja tehokkuuteen. Esimerkiksi Bill Gates ja Warren Buffet toimivat näin.

    Nämä yhteiskunnalliset yrittäjät näkevät lahjoituksensa pikemmin sijoituksina kuin vastikkeettomana rahana. Varat tulee käyttää tehokkaasti ja niillä on saatava tuloksia. Usein lahjoittajien henkilökohtaisesta (bisnes)osaamisesta on suuri hyöty lahjoituksen saaneelle yhteiskunnalliselle yritykselle.

  1. Piilevät yhteiskunnalliset yrittäjät

    Nämä henkilöt eivät vielä ole, mutta haluaisivat olla, yhteiskunnallisia yrittäjiä. Heitä löytyy useasta eri paikasta: he ovat koulussa ja haaveilevat muuttavansa maailmaa, he käyvät töissä mutta haluaisivat tehdä sitä vastuullisemmin, he etsivät tarkoitusta elämälleen, he toimivat vapaaehtoisina tai hyväntekeväisyysorganisaatioissa.

Avainsanat: