Avainsana-arkisto: yksityistäminen

Kunnallisten palveluiden kilpailuttaminen

Jo useamman vuoden ajan on puhuttu lainsäädännöstä ja EU-pakotteista, joiden mukaan kunnat joutuvat yhtiöittämään kaiken liiketoiminnan joka toimii kilpailullisilla markkinoilla. Tämä pakoite perustellaan vapaiden ja kilpailtujen markkinoiden tehokkuudella (kansantaloustieteen mukaan markkinat toimivat sitä tehokkaammin mitä avoimemmat ja kilpaillummat ne ovat).

Esimerkiksi kuntien liikelaitokset tulee yhtiöittää, koska muutoin niiden katsotaan vääristävän kilpailua. Asia lähti liikkelle vuonna 2007 Euroopan yhteisön komission päätöksellä ns. Destian-jutussa. Tällöin komissio katsoi valtion yhtiöiden konkurssitukien ja veroetujen vääristävän kilpailua valtion liikelaitosten kohdalla. Vuonna 2010 Helsingin Palmia-liikelaitosta vastaan nostetussa jutussa päätöstä laajennettiin myös kunnallisten liikelaitosten kohdalla.

Kuntien omistamat yhtiöt palvelevat asiakkaitaan kuitenkin erilaisesta näkökulmasta kuin yksityiset yritykset. Monien kunnan yhtiöiden palvelut on suunnattu vain oman kunnan asukkaille ja toiminta on tarkoitettu oman kunnan hyvinvoinnin edistämiseen. Meillä on monia kunnallisia yrityksiä ja liikelaitoksia mm. energiatoimialalla, joukkoliikenteessä ja (jäte)vesipalveluissa.

Kuntien omistamilla liikelaitoksilla on erittäin tärkeä rooli kuntien kehittymisessä ja koko kuntataloudessa.

Ensinnäkin laitokset ovat luoneet kuntiin uusia palveluita. Ennen vanhaan kunta oli ainut instanssi, jolla oli varaa rahoittaa suuria hankkeita. Useassa kunnassa ei ollut esim. energiantuotantoa ennen kuin kunta on perustanut oman energiayhtiön. Tällä on turvattu kuntalaisten energiansaantia.

Toiseksi liikelaitokset ovat tukeneet ja tehostaneet kunnan muuta toimintaa. Esimerkiksi ateria- ja siivouspalvelut ovat tuottaneet kouluissa ja virastoissa tarvittavia palveluita keskitetysti ja tehokkaasti.

Kolmanneksi liikelaitokset ovat mahdollistaneet alhaiset hinnat tai ylijäämän hyödyntämisen muissa kunnan palveluissa. Liikelaitokset eivät ole tavoitelleet huikean suuria voittoja. Pikemmin ne ovat tähdänneet 0-tulokseen ja näin hinnoitelleet tuotteensa siten, että kuntalaiset eivät maksa palveluista ylihintaa. Mikäli liikelaitokset ovat tuottaneet voittoa, palautuu se viime kädessä kunnan rahavaroihin. Liikelaitosten kunnille maksamilla voitoilla on ympäri maan tuotettu muita kunnallisia palveluita, kuten koulutusta, terveyspalveluita ja pelastustoimia.

Neljänneksi demokraattisesti valituilla kunnanvaltuutetuilla on ollut mahdollisuus ohjata liikelaitosten toimintaa. Esimerkiksi kouluruokaan panostaminen on ollut mahdollista, mikäli on katsottu että koululaiset tarvitsevat terveellisempää ja ravinteikkaampaa ruokaa.

Mitä seuraa kuntien liikelaitosten yhtiöittämisestä (ja palveluiden kilpailuttamisesta)?

  1. Yrityksen toiminnan ohjaaminen vaikeutuu. Kunnan päättäjien mahdollisuudet ohjata kilpailutuksen voittanutta yhtiötä ovat minimaaliset.Tästä seuraa, että kilpailutus on tehtävä erityisen hyvin ja taidokkaasti. Kunta voi tilaajana ohjata kilpailutuksen kriteereitä (eli millä kriteereillä kilpailutuksen voittaja valitaan). Periaatteessa näissä kriteereissä on mahdollisuus olla innovatiivinen. Esimerkiksi kilpailutuksessa voidaan huomioida kustannusten lisäksi työllistävä vaikutus tai vaikka ympäristön huomioiminen.
  2. Palveluiden hinnasta tulee neuvottelukysymys. Palvelut kilpailutetaan yleensä useammaksi vuodeksi kerrallaan. Palveluiden hinta on yksi tärkeä tekijä kilpailuttamisessa. Käytännössä kilpailutusvaiheessa tuottajat tarjoavat palvelua tiettyyn (kiinteään) hintaan. Usein palvelusopimukset mahdollistavat kuitenkin hintojen tarkistuksen sopimuskauden aikana. Näissä tarkastuksissa määriteltävä hinta on neuvottelukysymys. Ympäri maan kuulee esimerkkejä terveyspalveluiden hintojen huimasta kohoamisesta vuosi tai kaksi sen jälkeen kun joku yritys on voittanut kunnallisen kilpailutuksen.
  3. Hinta kohoaa tuotantokustannuksien yli. Yksityiset yritykset tavoittelevat voittoa, joten yksityiset yritykset lisäävät palvelun hintaan omaan osansa. Näin ollen kunta tai kuntalaiset maksavat näistä palveluista palveluiden tuotantokustannuksia korkeampaa hintaa. Kunnallisen liikelaitoksen tapauksessa palveluita pystyttiin (niin haluttaessa) myymään tuotantokustannuksia vastaavalla hinnalla. Toisaalta mikään ei estä sitä, että yksityiset yritykset osaavat tuottaa saman palvelun kunnallista liikelaitosta edullisemmin. Sama voi kuitenkin olla totta myös toisinpäin…
  4. Yritystoiminnasta kertynyt voitto ei jää tukemaan kuntalaisten hyvinvointia. Yksityisten yritysten tekemä voitto kuuluu juridisesti yritykselle ja sen omistajille. Voitto voi ohjautua minne tahansa – Suomeen tai ulkomaille. Kunnalla ja kuntalaisilla ei ole mitään oikeutta yrityksen tuottamista palveluista kertyvään voittoon. Kunnan liikelaitokset pystyvät tulouttamaan kunnalle voittojaan yksinkertaisesti. Yhtiöitetty toimija voi tehdä saman asian esimerkiksi osinkojen kautta. Kytkös kunnan talouteen on kuitenkin hieman monimutkaisempi kuin liikelaitoksen tapauksessa.
  5. Palveluiden hinta alenee – vai aleneeko? Kilpailuttaminen voi alentaa palveluiden tuotantokustannuksia. Toisaalta, kustannukset voivat aivan yhtä hyvin nousta. Mikään ei takaa sitä, että yksityinen toimija olisi julkista tuotantoa edullisempi vaihtoehto. Epäilyksiä ja laskelmia on tehty myös siitä, kuinka julkisen ja yksityisen tuottajan hinnat käyttäytyvät pitkällä aikavälillä. Sama perustelu pätee palvelun laadun paranemiseen ja työntekijöiden oloihin yms.

Kunnalliset palvelut tulee kilpailuttaa silloin, kun kilpailutuksesta tiedetään saatavan hyötyä (kunnan ja kuntalaisen näkökulmasta). Kunnilla ei kuitenkaan tule olla pakkoa kilpailuttaa toimintoja ellei siitä ole hyötyä. Hyötyjä arvioitaessa voidaan huomioida mm. palvelun hinta loppukäyttäjälle, paikallinen työllistävä vaikutus ja vastuullisuusasiat.

Nykyisen pakkokilpailuttamisen aikana kunnanpäättäjien tulee tehdä kilpailutus erityisellä huolella, jotta kaikki olennaiset tekijät huomioidaan kilpailutuksessa. Muutoin me, kuntalaiset, tulemme kärsimään huonoista päätöksistä.

 Mikko Kutinlahti

Allekirjoittanut ei ole kilpailutusasioihin erikoistunut asiantuntija.

 

 

 

Avainsanat: , ,